Historia

Turun Naislaulajat on perinteikäs kuoro, joka on perustettu vuonna 1944 lopetetun Turun Lottakuoron jatkajaksi. Kuoro on yksi Suomen Laulajain ja Soittajain liiton SULASOLin Varsinais-Suomen Piiri ry:n perustajajäsenistä.



 

Naislaulajat kautta aikojen

Lempi Ahlströmin johtajakausi 1944-1958

Turun Naislaulajat perustettiin marraskuussa 1944 jatkamaan 1930-luvun alussa syntyneen maineikkaan Turun Lottakuoron toimintaa. Johtaja Lempi Ahlström oli johtanut jo Lottakuoroa, jonka jäsenet jatkoivat kuorossa uudella nimellä. Ensimmäisenä vuonna kuoron jäsenmäärä nousi 45 perustajajäsenestä 68 laulajaan, ja 1950-luvun alussa kuorossa oli yli 80 laulajaa. Jo alusta pitäen kuorolle oli leimallista korkeatasoinen ohjelmisto ja taiteellinen taso, mikä johti menestyksiin niin konsertti- kuin kilpailurintamilla. Jo muutaman vuoden ikäisestä kuorosta todettiin: Turun Naislaulajat lauloivat itsensä maamme valiokuorojen joukkoon. Lempi Ahlström oli mukana perustamassa Suomen Naiskuoroliittoa syksyllä 1945. Kuorolla on ollut oma merkki jo vuodesta 1947 alkaen: äänirauta, jonka päällä on Auran lilja, jossa kirjaimet T ja N. Merkki on luultavasti Lempi Ahlströmin suunnittelema. Seuraavana vuonna vihittiin käyttöön kuoron lippu. Sodanjälkeisinä pulavuosina silkkikankaan saaminen ei ollut helppoa; apu löytyi lahden takaa göteborgilaiselta Lodola-kuorolta. Ensimmäinen ulkomaanmatka vuonna 1949 suuntautuikin tämän kuoron vieraaksi, ja toinen Ruotsin ja Tanskan kiertue toteutui jo kahden ja puolen vuoden kuluttua, sillä kuoro oli kovasti niittänyt mainetta. Turun Naislaulajat on ehtinyt vuosikymmenten mittaan saavuttaa lukuisia voittoja mm. Suomen Naiskuoroliiton ja SULASOLin kilpailuissa niin kuoron kuin pienryhmienkin sarjoissa. Voitto tuli jo ensimmäisellä osallistumiskerralla 1951! Kuorolaiset ovat suorittaneet Naiskuoroliiton laulajamerkkejä eli hopeakelloja niin ansiokkaasti, että Turun Naislaulajat pitänyt kärkisijoja lähes alusta saakka, ensin toista sijaa vuosikymmenten ajan ja kärkipaikkaa 1990-luvun lopulta saakka. Ensimmäiset kymmenen "kellokasta" kuoroon saatiin jo vuonna 1951 ja perinne on jatkunut. Valtakunnan ensimmäiset taitokellojen saajat olivat Turun Naislaulajien jäseniä. Syy siihen, että merkkisuorituksista palkitaan hopeakellolla, juontuu kesällä 1948 Helsingissä pidetyistä laulu- ja soittojuhlista. Siellä kuullun 1500 naislaulajan suurkuoron laulu soi arvioiden mukaan "kuin jättiläismäinen hopeakello", naiskuorojen laulu oli kuin "hopeakellojen helkyntää". Turun Naislaulajat on tehnyt yhteistyötä muiden kuorojen kanssa. Kun Turkuun oli vihdoin valmistunut uusi konserttitalo, voitiin toteuttaa menestyksekäs ja loppuunmyyty yhteiskonsertti mieskuoro Laulun Ystävien kanssa joulukuussa 1952. Yhteistyö jatkui mm. Turun yliopiston promootiossa kolmea vuotta myöhemmin Tauno Pylkkäsen promootiokantaatin esityksellä. Kymmenvuotisjuhlakonsertti pidettiin marraskuussa 1954, ja tästä eteenpäinkin juhlakonsertit kuuluivat käytäntöön aina tasavuosia juhlittaessa. Lempi Ahlströmin pitkä johtajakausi päättyi 25-vuotisjuhlakonserttiin syksyllä 1958.


Elvi Kunnaksen johtajakausi 1959-1965

Turun Naislaulajien seuraavat seitsemän vuotta kuluivat Elvi Kunnaksen johdolla - edelleen taiteellisesti korkeatasoisen ja vaihtelevan ohjelmiston parissa. Jäsenistöltään nuorentunut kuoro esiintyi mm. Turun yliopiston uusien rakennusten vihkiäisjuhlassa ja jatkoi suuren suosion saavuttaneita "iloisia iltoja" monipuolisilla esityksillään piristäen Turun kulttuurielämää. Kuoron koko oli alkuvuosista pienentynyt noin 50:een ja sittemmin noin 40:een. Kilpailumenestystä tuli edelleen. Kuorossa aiemmin laulaneet perustivat Seniorisiskot syksyllä 1961. Elvi Kunnas toimi myös Naiskuoroliiton puheenjohtajana. Hänen johtajakaudellaan Turun Naislaulajat emännöi Naiskuoroliiton 15- ja 20-vuotisjuhlat sekä yhdessä Turun piirin kanssa Sulasolin 40-vuotiajuhlaa. Kuoronjohtaja kutsui usein laulajat kotiinsa kauden alkajaisiin tai päättäjäisiin. Omiakin juhlakonsertteja pidettiin. 20-vuotisjuhlakonsertin yhtenäinen äänenmuodostus ja tulkinta, samoin kuin kauniit "nunnamaiset luostaripuvut" saivat runsaasti kiitosta.


Hilkka Siipolan johtajakausi 1966-1991

Musiikinopettaja Hilkka Siipola tuli Turun Naislaulajien johtajaksi 1966, ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1991. Hänen aiemmasta kuorostaan, yliopiston piirissä toimineesta Aurattarista, tuli kuoroon uusia jäseniä, ja kuoron vahvuus pysyi noin 30 laulajassa. Hilkka Siipola huolehti myös kuoron äänenmuodostusopista, ja harjoituksiakin oli kahdesti viikossa Aurakadun koulussa. Uuden johtajan ensi konsertti liittyi itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuoteen. Menestyksekäs kilpailuihin osallistuminen jatkui edelleen, ja voitto poiki esiintymisen Sulasolin 50-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa. Tässä yhteydessä alkoi viikonloppuleirien käytäntö ennen konsertteja. Kuoro uudistui myös muulla tavoin; esimerkiksi 30-vuotisjuhlakonsertin ohjelmisto 1974 oli poikkeuksellisen modernia ja ennakkoluulotonta, mistä sateli jälleen kiitosta. Mukana oli mm. puhekuoroakin. Nostalgiaan ei viitattu missään yhteyksissä, eikä mukana enää ollut kuoron lippulaulua, kuten aina tätä ennen. Kun kuoro osallistui ensimmäiseen ulkomaiseen kilpailuunsa Saksan Elzissä vuonna 1975, naiskuorosarjassa tuli ylivoimainen voitto. Menestystä täydensi kuudes sija erikseen nimettyjen valiokuorojen kisassa. Kansallispuvuissa esiintynyt kuoro valloitti monituhatpäisen yleisön. Seuraavan kerran Turun Naislaulajat esiintyi erityisen kunniakkaissa tehtävissä vuonna 1978: Turun Musiikkijuhlien avajaiskonsertissa, arkkipiispa Mikko Juvan virkaanastujaisissa Turun tuomiokirkossa sekä opetuskuorona tv-ohjelmassa. Turun Naislaulajat teki myös lukuisia kotimaankiertueita ja osallistui erityisen ansiokkaasti kuoro- ja pienryhmäkilpailuihin. Voitto tuli viisi kertaa vuosina 1976-1986. Osallistuessaan Tampereen Sävel -kilpailuun 1977 Turun Naislaulajat palkittuiin kahdella kultaleimalla. Näinä vuosina kuoro levytti myös kaksi omaa levyä sekä osallistui turkulaiskuorojen yhteislevyyn. Turun Naislaulajat valittiin Naiskuoroliiton Vuoden kuoroksi 1983. Sen jälkeen oli taas vuorossa juhlavuosi. Turun Naislaulajien 40-vuotisjuhlakonsertissa marraskuussa 1984 kuultiin jälleen tilausteoksia, ja juhlakuorossa oli mukana kaksi perustajajäsentäkin. Konsertissa lauloi myös tyttökuoro, joka oli syntynyt keväällä 1981. Nuorisokuoro Turun Tytöissä lauloi kuorolaisten tyttäriäkin. Tyttökuorolta toivottiin omaa konserttia, joka pidettiinkin seuraavana keväänä. Turun Tytöissä oli parhaimmillaan nelisenkymmentä laulajaa, kunnes musiikkiluokkien suosio vei musikaaliset nuoret muihin kuoroihin, toki myös Naislaulajiin. Turun Tyttöjen toiminta loppui 1989. Hilkka Siipola toimi Naiskuoroliiton taiteellisena johtajana parikymmentä vuotta. Hänen 20-vuotiskauttaan Turun Naislaulajien johdossa juhlittiin komeasti, ja ansioitunut johtaja sai paljon tunnustusta osakseen. Monia traditioita ja esiintymisiä oli ehtinyt vakiintua hänen kaudellaan. Pidettiinpä turkulaissäveltäjien teoksiin pohjautuva konserttikin, sillä johtaja oli solminut tiiviit yhteydet paikallisiin säveltäjiin. Turussa järjestettiin myös Naiskuoroliiton 45-vuotispäivät 1990. Keväällä 1992 oli vuorossa Hilkka Siipolan läksiäiskonsertti ja lähtöjuhla.


Satu Luukkosen johtajakausi 1992-2002

Satu Luukkonen tuli Turun Naislaulajien johtoon 1992. Suurproduktio Oopperan Helmiä Laulun Ystävien kanssa talvella 1993 oli suuri menestys, sillä lippujonot ulottuivat ulos saakka. Yli sadan laulajan voimin toteutettu hanke oli vaativa monella tavalla. Näyttävä lopputulos syntyi enemmänkin kekseliäisyyden kuin suurten rahojen avulla. Esitys toistettiin vielä syksyllä. Tällä välin kuoro osallistui toista kertaa Tampere in chorus -kuorokatselmukseen ja saavutti siellä kultaleiman. Erityisesti kokonainen oopperakohtaus, kehruukuoro solisteineen ja koreografioineen oli vedonnut tuomareihin. 50-vuotisjuhlavuottaan kuoro vietti mm. naistenpäivän hyväntekeväisyyskonsertilla muiden turkulaisten naiskuorojen kera sekä juhlakonserteilla tuomiokirkossa ja Konserttitalossa. Juhlavuotensa kunniaksi kuoro julkaisi 50-vuotishistoriansa, jonka kirjoitti lehtori Ritva-Liisa Hovi. Vaihtelevan ohjelmiston kautta Turun Naislaulajien pyrkimyksenä on ollutkin uudistaa perinteistä mielikuvaa naiskuorolaulusta. Satu Luukkosen johdolla kuoro pyrki kokonaisvaltaiseen esiintymiseen, jossa koreografioilla ja näyttävillä asuilla oli oma panoksensa. Harjoitustahti oli todella tiivis, sillä kuoro harjoitteli kolme tuntia kahdesti viikossa, ja esiintymisiä erilaisin kokoonpanoin oli lähes viikoittain. Ohjelmistossa oli niin kirkkomusiikkia kuin swingiäkin. Niinpä menestystäkin sateli: Kokkolan naiskuoropäivillä kuoro palkittiin kahdella kultaleimalla 1996, ja seuraavana vuonna Tampereen Sävelessä tuli menestystä nautittavan flamencokoreografian kera - tuolloin ohjelmistoon kuului Rautavaaran Suite de Lorca -sarja. Näistä ansioista Turun Naislaulajat valittiin toisen kerran Naiskuoroliiton Vuoden kuoroksi. Kilpailuihin kuoro osallistuikin vuosittain: Norjan Skieniin 1998 ja Kotkan Meripäiville pienemmällä kokoonpanolla 1999. Mieliin painuivat myös Stabat Materin esitykset orkesterisäestyksen kera vuonna 1997. Turun Naislaulajien yhteydet edeltäjäänsä Turun Lottakuoroon palautuivat mieliin esiintymisellä Turun Lottaperinneyhdistyksen juhlassa 2001. Kuoro myös levytti pitkästä aikaa: What Colour Is Love ilmestyi 2002. Samana keväänä Naislaulajat emännöi Turun Naiskuoropäiviä.


Turun Naislaulajat 2000-luvulla

Kuoron johtaja vaihtui syksyllä 2002, kun johtoon astui Pertti Rasilainen Satu Luukkosen lopetettaessa 10-vuotisen taipaleensa. Kuoronjohtajana, pianistina ja urkurina toimineen Pertti Rasilaisen johdolla Naislaulajat konsertoi nimekkäiden miesten rinnalla: solisteina lauloivat niin Jaakko Ryhänen kuin Mika Pohjonenkin, ja ohjelmisto uudistui mm. kuoronjohtajan omin sovituksin. Turun Naislaulajat oli mukana mm. Åbo Svenska Teaternin vahvatunnelmaisessa produktiossa Sången i Själö keväällä 2004 ja piti yhteiskonsertteja Espoon Mieslaulajien kanssa.

Vuosina 2004-2007 kuoroa johti Sibelius-Akatemiassa ja Turun yliopistossa opiskeleva nuori lahjakkuus, Markus Yli-Jokipii. Turun Naislaulajien jäsenistö uudistui ja nuorentui hänen johtajakaudellaan. Erityistä huomiota kuorossa kiinnitettiin hyvään äänenmuodostukseen ja laulutekniikkaan unohtamatta kuitenkaan eläytymisen voimaa. Vaativuus mutta samalla innostavuus luonnehti hänen kauttaan, jolloin tavoitteena oli edelleen kypsä naiskuorosointi ja laadukas, vaihteleva ohjelmisto. Kuoro esitti jälleen Pergolesin Stabat Materin pääsisäisenä 2005, ja teemallisina konsertteina kuultiin mm. Maalla, merellä ja ilmassa (keväällä 2006), Kodin joulu (2006) ja Kevään mysteeri (2007). Kesällä 2007 kuoro osallistui Sydänten laulusilta -festivaaliin Porissa.

Riitta Sorvola johti Turun Naislaulajia pitkän kauden vuodesta 2007 aina vuoteen 2021 asti. Riitalla oli vahva naiskuorotausta: hän oli johtanut naiskuoro Arrhythmicsiä vuodesta 2000 alkaen ja laulanut Turun Naislaulajissa vuodesta 1984. Sorvolan johdolla kuoro innostui jälleen mm. merkkisuorituksista. Perus-, taito- ja mestarimerkkejä on vuosikymmenten mittaan tullut Turkuun jo lähemmäs 200, ja kuoro pitääkin kärkipaikkaa tiukasti hallussaan. Kuoron ohjelmistossa oli Sorvolan kaudella edelleen niin klassista kuin kevyempää musiikkia, keskiajalta nykysäveltäjien tuotantoon, kuoro esitti mm. Tauno Marttisen vaativan Maa jota ei ole -teoksen, joka perustuu Edith Södergranin teksteihin. Sorvolan kaudella Turun Naislaulajat heittäytyi myös kunnianhimoisiin haasteisiin, teemakonsertteihin ja jatkoi taiteellisesti tinkimätöntä työtään. 

Vuonna 2021 kuoron taiteellisena johtajana aloitti Jussi Linnanmäki, joka oli opiskellut kuoronjohtoa ja laulua Sibelius-Akatemiassa Helsingissä. Opintojaan hän oli täydentänyt Kungliga musikhögskolanissa Tukholmassa sekä koulutusprojekteissa mm. Alankomaissa. Levytyksistä mainittakoon arvostelumenestystä saavuttanut Arvo Pärtin Passio (BIS 2021), jossa hän lauloi evankelistakvartetin bassona. Linnanmäen kaudella 2021-2023 kuoro esiintyi klassisen ja kevyen musiikin konserteissa, perinteisissä joulu- ja kevätkonserteissa sekä kuorofestareilla Vaasassa.

Vuonna 2023 kuoron taiteellinen johtajuus siirtyi Sanna Kolan haltuun. Kola on (musiikkipedagogi AMK) on kymenlaaksolaislähtöinen laulunopettaja, mezzosopraano ja kuoronjohtaja. Hän on johtanut erilaisia laulukokoonpanoja lukioikäisestä lähtien, aina klassisesta viihdekuoroihin. Vanha musiikki on erityisesti Kolan sydäntä lähellä, ja vanhaan musiikkiin keskittyneiden yhtyeiden johtamisen lisäksi hän pyrkii aina pitämään muidenkin kuorojensa ohjelmistossa jotakin esibarokkista. Itse Kola on laulanut vuosien varrella lukuisissa eri yhtyeissä ja kuoroissa, mm. Cantus Alaudae, Key Ensemble, CCA sekä Savonlinnan oopperajuhlakuoro. Turun Naislaulajat Sanna näkee vahvana, monipuolisena instrumenttina, jossa riittää ytyä niin mataliin "murinoihin" kuin korkeaan kimmellykseenkin. Kuoron viimeistelty, tarkkakorvainen musiikintekeminen ja laulajien aktiivisuus oman tonttinsa hoitamisessa saivat Kolan kiinnostumaan johtajanpestistä. 

Levytykset


1977 Kaikki kauniit äänet soikaa

Johtajana Hilkka Siipola. Levy sisältää madrigaaleja ja moderneja suomalaisia naiskuoroteoksia. Säestäjänä Perttu Leppä.

1983 Christe Eleison

Johtajana Hilkka Siipola. Levyllä kuullaan vanhaa kirkkomusiikkia. Säestäjänä Erkki Alikoski.

2001 What Colour is Love

Johtajana Satu Luukkonen. Cd:lle on taltioitu Bengt Johanssonin ja Leevi Madetojan naiskuoroteoksia. Säestäjänä jousiyhtye, solistina Sari-Anneli Mäkelä. Levy oli omalla sarallaan kulttuuriteko, sillä mukana ovat kyseisten säveltäjien kaikki naiskuorosävellykset lukuun ottamatta Johanssonin orkesterisäestyksellistä teosta ja kahta Madetojan joululaulua.